Keskiviikko 18.10.2017

Käkisalmi


Kaukola


Lemi


Valkjärvi
 

Jäsenten materiaalia   Kuvia  
Tiedotteet   Pöytäkirjat   Kunniajäsenet ja sukuneuvosto   Toimintakertomukset   Matkakertomukset   Sukujuhlat  
 
Sukuyhdistys Sihvon Karjalan matka 12. - 15.6.2008

Sihvojen sukuyhdistyksen toimintasuunnitelmaan kuulunutta Karjalan matkaa valmistelemaan sukuneuvosto valitsi keskuudestaan neljän hengen työryhmän, Anneli, Jouko (työryhmän puheenjohtaja) ja Sami Sihvon sekä Pirjo Mustosen. Yleisteemaksi sovittiin kotiseutu- ja kulttuurimatka. Matkan kohteiksi valittiin Sortavala, Valamo, Kaukola, Käkisalmi, Kiviniemi, Valkjärven Sarkola ja kirkon seutu, Lipola, Lempaala, Terijoki, Raivola, Uusikirkko, Kuuterselkä, Kanneljärvi ja Viipuri. Vastuulliseksi matkanjärjestäjäksi seuloutui kuopiolainen Tilausmatkat Oy. Matkalle ilmoittautui nelisenkymmentä suvun jäsentä, mutta ilmoittautumisajan jälkeen tuli useita peruutuksia. Heidän tilalleen löytyi kuitenkin muita matkasta kiinnostuneita. Mukaan tuli 38 henkeä.

Torstai 12.6.

Matka aloitettiin Helsingistä Mannerheiminaukiolta. Seuraavat pysähdyspaikat olivat Mäntsälä, Lahti, Kouvola ja Kitee, jossa söimme lounaan ravintola Pajarinhovissa. Bussissa monet esittäytyivät ja kertoivat jotakin itsestään. Venäjän raja ylitettiin Niiralassa eli vanhassa Värtsilässä alkuiltapäivällä. Rajamuodollisuudet sujuivat melko nopeasti myös Venäjän puolella. Aikaa kului vain tunnin verran, mikä tuntui moniin aikaisempiin kokemuksiin verrattuna hyvältä. Matkalla Värtsilästä Sortavalaan tuli jo esille se surullinen tosiasia, että luovutetussa Karjalassa sekä tiestö että rakennukset maaseudulla olivat edelleen huonokuntoisia. Kaupungissa oli kunnostettu joitakin vanhoja rakennuksia ja rakennettu myös uutta. Hotelli Kaunis, johon suurin osa majoittui, oli uusi ja tasoltaan hyvä. Siisteissä kahden hengen huoneissa olivat kaikki mukavuudet. Osa majoittui keskustan toisella laidalla sijaitsevaan Hotelli Sortavalaan, joka oli kunnostettu edellisenä vuonna ja oli siistissä kunnossa.

Sortavalassa oli oppaana rovasti Antero Paananen. Hän oli sekä lapsena että eläkevuosinaan elänyt kaupungissa. Kiertoajelulla saimme nähdä ja kuulla, millaista suomalaisten aikana Sortavalassa oli. Vuonna 1880 perustetusta opettajaseminaarista tuli kaupungin ja koko Itä-Suomen tärkeä sivistyslaitos. Muutamat Sihvon suvun jäsenet olivat saaneet siellä opettajan koulutuksensa. Seminaarin rakennuksista oli vielä joitakin jäljellä. Osaltaan seminaari vaikutti siihen, että Sortavalassa pidettiin kuuluisia laulujuhlia. Eräät sen opettajat vaikuttivat voimakkaasti kaupungin ja Laatokan Karjalan hengelliseen ja kirkolliseen elämään. Sortavalaan saatiin diakonissalaitos 1894. Vuonna 1905 Antero Paanasen isoisä Otto Aarnisalo perusti sinne Suomen Kirkon Sisälähetysseuran, jonka osaksi myös diakonissalaitos liitettiin. Senkin rakennuksia oli vielä huonokuntoisina nähtävissä. Suurin Sisälähetysseuran rakennus, kehitysvammaisille 1930-luvulla rakennettu Vaalijala, oli edelleen pystyssä mutta tyhjänä rappeutumassa.

Kiertoajelulla ajoimme oppaamme syntymäkodin, nykyisen Inkerin luterilaiseen kirkkoon kuuluvan Sortavalan seurakunnan kirkon, entisen Suomen Ortodoksisen kirkon kirkkohallituksen rakennuksen ja Lasse Pöystin lapsuudenkodin ohi. Kaupungin keskustassa näimme Sisälähetysseuran kirjapainon rakennuksen, Raamattutalon sekä pienessä kolmiopuistossa Runonlaulaja-veistoksen. Eräät iltakävelijät löysivät vanhalta hautausmaalta Henrik Renqvistin hautamuistomerkin. Hän toimi 1800-luvulla Sortavalan kappalaisena ja hänen aikanaan Laatokan Karjalassa syntyi hänen nimeään kantava herätysliike, renqvistiläisyys, rukoilevaisuuden yksi haara. Hän oli lisäksi tuottelias kirjailija ja raittiusaatteen ajaja. Eräät toiset iltakävelijät tutustuivat kaupungin Suomen aikaisiin rakennuksiin. Monta kaunista kivitaloa on jäljellä, mutta osa niistä on perusteellisen remontin tarpeessa.

Perjantai 13.6.

Perjantaiaamuna lähdimme kantosiipialuksella Valamoon. Sää oli aurinkoinen ja tyyni. Matkan aikana Antero Paananen kertoi, keiden tunnettujen suomalaisten huviloita oli vielä nähtävissä ohi kiitävissä saarissa. Matka taittui vajaassa tunnissa. Ennen satamaa ohitettiin Pyhän Nikolain skiitta. Satamasta lähdettäessä kohti pääluostaria meillä oli miellyttävä naisopas. Hän kertoi keskeisiä asioita Valamon luostarin pitkästä historiasta, sen loistosta ja rappiosta, jonka viimeisestä vaiheesta oltiin juuri toipumassa. Ensiksi menimme pääkirkon alakirkkoon. Sen eteistilassa oli myytävänä kaikenlaista tuohuksista ja postikorteista pyhäinkuviin. Jos jo alakirkko oli ikonostaasin lisäksi melko täynnä pyhiä ihmisiä esittäviä maalauksia, niin yläkirkosta oli vaikea löytää seinä- tai kattopintaa, jossa ei olisi valtavia pyhimysten ja Raamatun ihmisten ja tapahtumien kuvia. Kaikesta näkyi, että kirkon kaunistamisessa oli nähtävänä todellisten taiteilijoiden ja taitajien käden jälki ja ettei työssä ollut varoja säästetty. Kyllä sellainen tila herätti ihastusta ja tuntoja pyhästä paikasta. Oppaamme johdolla kävimme myös luostarin hautausmaalla ja arkisen maallisen työn paikoissa. Satamassa meille osoitettiin lahden pohjukassa komeileva Vladimir Putinin moottorivene.

Sortavalaan palattuamme jatkoimme välittömästi matkaa kohti Käkisalmea. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Niemelän hovi Lahdenpohjan alueella. Tällä pysähdyspaikalla nautimme kevyen kenttälounaan ja kahvit. Paikka oli aikanaan kuulunut sortavalalaisen kauppiaan suvulle, johon kuuluva mukanamme ollut Asko Siukosaari kertoi hovin menneisyydestä. Nyt se oli täysin rappiolla. Joku venäläinen uusrikas oli ostanut sen pilkkahinnalla, mutta paikalliset ihmiset näyttivät köyhiltä. Heillä oli kuitenkin yksi rikkaus, paljon lapsia. Tulkkimme, Inkerissä syntynyt kirjailija Ella Ojala keskusteli vartijan kanssa, joka ehdotti, että rikkaat suomalaiset ostaisivat sen kartanon. Ella selitti hänelle, että Stalin ryösti Suomelta koko sen kaakkoisen osan eikä nytkään edes myydä meille suomalaisille omaa maatamme. Tämä tieto ei kelvannut vartijalle. Hän selitti, että päinvastoin Leninhän luovutti suomalaisille koko maan ja antoi sille itsenäisyyden. Lahdenpohjassa poikkesimme päätieltä katsomaan suomenaikaisia Huuhanmäen kasarmeja, joita pidetään arkkitehtonisesti arvokkaina rakennuksina. Hiitolassa pysähdyimme asemalla. Jotkut matkalaiset tekivät siellä tuliaisostoksia tavaroiden halpuuden yllyttäminä.

Seuraava pysähdyspaikka piti olla Kaukolan kirkolla. Ajoimme kuitenkin Kaarlahdessa Kaukolaan johtavan tieristeysalueen ohi ja koska päivän aikataulu oli tiukka, päätimme jatkaa suoraan Käkisalmeen. Majoituimme Korela-hotelliin. Kaupungin nähtävyyksistä huomiomme kiinnitettiin hotellin edessä olevaan toriin. Sen itäpäässä komeili edelleen Leninin patsas ja länsipäässä Pietari Suuren vaatimaton patsas ja sen takana ortodoksinen kirkko. Vähän matkan päässä torista pohjoiseen seisoo Armas Lindgrenin suunnittelema ja vuonna 1930 valmistunut graniittinen luterilainen kirkko, joka on erilaisten harrastusryhmien käytössä. Sen vierelle entiset käkisalmelaiset ovat pystyttäneet sodissa kaatuneiden muistomerkin. Mukanamme ollut Leena Puttonen osoitti oman lapsuudenkotinsa olevan yhä pystyssä. Kiertoajelulla kävimme kääntymässä entisen Waldhofin sellutehtaan luona, joka nykyisin toimii huonekalutehtaana. Kävimme myös kävelyllä Käkisalmen linnan kauniissa ja hyvin hoidetussa ympäristössä. Ensimmäisen kerran linna valloitettiin venäläisiltä Pontus De la Gardien johdolla vuonna 1580. Asiakirjojen mukaan pari vuotta myöhemmin Käkisalmen linnan puusepäksi tuli Maunu Sihvo, ensimmäinen sukumme historiassa nimeltä mainittu henkilö.

Lauantai 14.6.

Lauantaiaamuna matka jatkui ja ensimmäinen pysähdyspaikka oli Sakkolan Kiviniemi. Kävimme ihailemassa, kuinka ”mahtavasti, voimakkaasti Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa”. Monet tekivät Kiviniemessä ostoksia, nauttivat näkymistä ja lisäksi istahtivat kahvikupin ääreen.

Vuoksen virta on alajuoksullaan nopeimmillaan nimenomaan Kiviniemen koskessa. Näin ei ole aina ollut. Vuoteen 1818 saakka Kiviniemen itäpuolella olevan Suvantojärven vedet virtasivat länteen päin Vuokseen. Silloin järven pinta oli seitsemän metriä Laatokkaa korkeammalla. Suvannon vedet eivät päässeet suoraan itään kohti Laatokkaa, sillä edessä oli kapeimmillaan 200 metriä leveä hiekkaharju. Kevättulvien estämiseksi harjun poikki kaivettiin uoma, jota pitkin korkean kevättulvan aikana vuonna 1818 vesi alkoi virrata Taipaleen kannaksen yli kohti Laatokkaa. Tästä seurasi luonnonmullistus. Tulvavesi syövytti uoman yhä suuremmaksi ja Suvannon vedet mursivat Taipaleen kannaksen, syöksyivät kohti Laatokkaa ja veivät mukanaan suuria määriä maata, puita ja rakennuksia. Syntyi Taipaleen joki ja Suvannon pinta laski noin seitsemän metriä. Sen yhteys Vuokseen katosi. Vuonna 1857 avattiin Kiviniemen läpi uoma Vuoksesta Suvantoon, ja Vuoksen pääosa alkoi virrata Käkisalmen sijasta Taipaleenjoen kautta Laatokkaan. Tämä alensi vedenkorkeutta Vuoksen alajuoksulla ja Käkisalmen haarassa noin 1,5 meriä.

Kiviniemestä jatkettiin matkaa niin sanottua Käkisalmen maantietä kohti Viipuria. Matkan varrella kiinnitettiin huomiota ennen talvisotaa rakennettuun kiviesteeseen Pasurilla, jossa käytiin kiivaita taisteluja sodan sytyttyä. Seuraava pysähdyspaikka oli Valkjärven Sihvojen Sarkolan kylä ja siellä Sihvonmäki. Siinä oli ennen ollut kahdeksan Sihvon taloa rakennuksineen ja viljelysmaineen. Sihvot olivat tulleet Sarkolaan isonvihan jälkeen. Nyt siinä nautittiin kenttälounas ja kerrottiin eri talojen sijaintipaikoista ja talvisodan taisteluista, sillä Mannerheim-linjan linnoitukset oli rakennettu sillä kohtaa Sihvonmäen pelloille ja niiden laitaan. Siinä suomalaiset taistelivat joulukuun viidennestä päivästä 1939 helmikuun puoliväliin 1940. Kun Jouko Sihvon perhe palasi keväällä 1942 Sarkolaan, jäljellä oli vain navetan taakse syksyllä 1939 rakennettu korsu.

Lähellä pysähdyspaikkaa on pystyssä yksi sodan aikana rakennettu talo, jossa silloin asui lapsena sukumme jäsen Leena Järvi. Nyt hän pääsi lapsenlapsensa kanssa käymään entisessä kodissaan ja keskustelemaan Ella-tulkin välityksellä talossa asuvan miehen kanssa. Mies kertoi, ettei Sarkolan ja Jutikkalan kylään ole lupa rakentaa mitään. Mukana olleen Jouko Sihvon yllätykseksi talon asukas kysyi tulkilta, että onko tämä mies se pastori, joka on monesti aikaisemminkin käynyt paikalla.

Ennen lähtöä Sarkolasta Anneli Sihvo katkoi Salomon Sihvon puutarhasta kukkivia sireenin oksia ja Liisa Sihvo keräsi ruusun oksia vietäväksi Valkjärven sankarihaudalle, jossa lepää Arvo, toinen Salomonin kahdesta kaatuneesta pojasta. Sihvonmäeltä matka suuntautui Punnusjärven länsipuolitse Valkjärven kirkolle. Matkareitin varrella ohitimme Lehtokylän, jonka koululla oli ollut opettajana Antti Sihvo, Sami Sihvon isoisä. Kirkolle tullessamme joku soitti kirkon kelloa ikään kuin toivottaen meidät tervetulleiksi. Hautausmaalla liikkuikin paljon ihmisiä. Olihan kyseessä lauantai ja vapaapäivä.

Me matkalaiset kokoonnuimme sankarihaudan muistomerkille. Anneli ja Sami Sihvo laskivat siihen Sarkolasta otetut kukat ja Jouko Sihvo puhui. Hän totesi, että tässä lepäävien miesten uhrin ansiosta me voimme tulla kunnioittamaan heidän muistoaan tänne menetetylle kotiseudullemme typistetystä, mutta vapaasta ja vauraasta Suomesta. Pysähdyimme myös kirkon raunioiden äärelle. Jouko Sihvo kertoi siinä valkjärveläisten pystyttämästä muistomerkistä, kirkonkellon tapulista ja raunioilla pidetyistä Valkjärvi-juhlien ehtoollisjumalanpalveluksista. Pois lähdettäessä hän soitti vielä tapulin kellolla tilaisuutemme päätössoiton. Kirkolta jatkettiin matkaa eteenpäin alueelle, jossa ennen sijaitsivat Valkjärven varuskunnan kasarmit. Sieltä käännyimme takaisin ja lähdimme kohti Lipolaa. Pysähtyessämme Sami Sihvo kertoi, että hänen isänsä Jussi Sihvon komentamat niin kutsutun Lipolan ryhmän joukot ottivat vastaan Kirjasalosta rajan yli tunkeutuneen puna-armeijan hyökkäyksen 30.11.1939. Myös muissa taistelupaikoissa Sami selvitti suomalaisten joukkojen toimintaa talvi- ja jatkosodan aikana.

Lipolasta näimme kaukana Kirjasalon, Inkerinmaan pohjoisen kolkan, jonka todettiin Tarton rauhanteossa lokakuussa 1920 kuuluvan Neuvosto-Venäjään vastoin paikallisten asukkaiden toiveita. Joulukuun 5. päivänä 1920 laskettiin Kirjasalossa Pohjois-Inkerin erikoispataljoonan viimeisessä paraatissa kelta-sini-punainen ristilippu viimeisen kerran salosta ja ojennettiin pataljoonan silloiselle komentajalle, jääkärikapteeni Jussi Sihvolle. Lippu on kiertänyt Ruotsin kautta nykyiseen sijoituspaikkaansa sotamuseoon Helsingissä. Nyt lipun ojensi symbolisesti Inkerin tytär Ella Ojala, kirjoittamansa runon, Inkerin lippu, muodossa Jussi Sihvon pojalle, Sami Sihvolle. Tällä kertaa lippu jäi hulmuamaan kaikkien kuulijoiden sydämiin.

Matkan seuraava kohde oli Inkerinmaan Lempaala, tulkkimme lapsuuden kotipaikka, jota katsomaan hän oli ottanut mukaan kaksi tytärtään ja tyttären tyttären. Tarkoitus oli käydä kirkon paikalla, mutta sitä ei löydetty. Sen sijaan ajoimme Kieron kylään ja Varsalaan, jotka olivat Ellan lapsuuden maisemia ja näimme vilauksen Lempaalan järvestä. Paikat olivat kuitenkin niin muuttuneet yli 70 vuoden aikana, ettei hän niitä enää voinut tunnistaa samoiksi. Vain paikan nimet olivat säilyneet entisinä. Teimme kunniaa Ellan poisnukkuneille esivanhemmille, kun hänen tyttärensä, Päivi Korhonen luki Kieron kylässä syntyneestä runoilevasta isoäidistään laaditun muistokirjoituksen. Siinä tuli ilmi koko Inkerin kansan kärsimyshistoria karkotuksineen, teloituksineen ja unohdettuine hautoineen eri puolilla Venäjää.

Lempaalasta matka suuntautui Terijoelle. Sinne ajaessamme jouduimme ylittämään vanhan Venäjän ja Suomen välisen rajan. Keisariaikana se oli ollut yhtä helppo ylittää kuin Suomen ja Ruotsin raja nykyisin. Siksi liikenne sen yli oli vilkasta. Uuden komennon tultua voimaan Venäjän puolella rajan kansan kulku sen yli vaikeutui. Rajan molemmin puolin sukulaissuhteita omanneet ihmiset eivät alkuun tahtoneet ottaa uskoakseen, että ikimuistoiset käytännöt olivat muuttumassa ja että raja suljettiin. Rajan sulkeminen merkitsi koko Kannaksen kansalle ja elinkeinoelämälle suurta murrosta. Myös Valkjärven Sihvojen Pietariin suuntautunut kaupankäynti loppui.

Yöpymispaikkamme Terijoella oli hotelli Helios. Se oli vajaan parin kilometrin päässä Terijoen keskustasta. Monet kävivät iltakävelyllä hiekkarannalla. Pitkältä aallonmurtajalaiturilta näkyi Kronstadt, jonka bolshevikkeja vastaan kapinaan noussut väki pakeni kevättalvella 1921 jäitse Terijoelle ja jonka tykistö aloitti Terijoen pommittamisen talvisodan syttymispäivän aamuna.  

Sunnuntai 15.6.

Viimeisen matkapäivän aamuna kiertoajelimme Terijoen keskustassa. Huomiota kiinnitettiin ensin Josef Stenbäckin suunnittelemaan luterilaiseen kirkkoon, joka oli neuvostoaikana elokuvateatterina ja on sen jälkeen paikallisen luterilaisen inkeriläisseurakunnan kirkkona. Suomalaisten taloudellisella tuella kirkko on entistetty alkuperäiseen kuntoonsa. Upeaa ortodoksista katedraalia käytiin ihailemassa myös sisältä. Se oli rakennettu 1910-luvulla, jolloin Terijoella oli enemmän ortodoksisia venäläisiä kuin luterilaisia suomalaisia. Sen pääalttarin vihkimisjuhlassa 1915 oli läsnä itse keisari Nilolai ll. Ajoimme rappeutuneen entisen upseerikasinon ohi, jossa talvisodan aikana niin sanottu Terijoen eli Otto Ville Kuusisen hallitus piti harvat istuntonsa. Sehän oli suunniteltu Suomen uudeksi hallitukseksi, mutta sen toiminta loppui vähin äänin, kun Stalin solmi Suomen laillisen hallituksen kanssa Moskovan rauhan, joka astui voimaan 13.3.1940.

Terijoelta ajoimme Raivolaan. Sillä matkalla Pirjo Mustonen kertoi Terijoen Kuokkalassa asuneesta venäläisestä kuvataiteilijasta, Ilja Repinistä ja esitteli hänen tuotantoaan. Raivolassa näimme kuuluisaa lehtikuusimetsää ja kävimme tunnetun suomenruotsalaisen runoilijan Edith Södergranin ja hänen kissansa muistomerkillä. Torolf Bäckman kertoi tästä kuuluisasta runoilijasta ja hänen tuotannostaan. Raivolasta oli tarkoitus mennä Kuuterselkään, jatkosodan kuuluisalle taistelupaikalle, mutta tie sinne oli suljettu sekä Raivolasta että myös pohjoisesta Kanneljärven suunnasta. Seuraava matkakohde oli Uudenkirkon hautausmaa, minne on haudattu suvun tunnetuin musiikkimies Sam Sihvo sekä hänen isänsä Antti Sihvo ja sisarensa Siviä Sihvo.

Sam Sihvon hautapaikkaa emme löytäneet. Etsiskelyä vaikeutti se, että venäläisillä oli silloin tiettävästi vainajien muistopäivä. Näin hautausmaa oli täynnä venäläisiä vainajiaan muistelevia omaisia, jotka ruokailivat aidatuilla hautapaikoilla. Näin etsiskely suurella joukolla hautausmaalla liikkuen ei ollut tahdikasta. Sam Sihvon hautapaikka on uusikirkkolaisten kertoman mukaan ollut nykyisen aidatun hauta-alueen takana kirkon pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella (katsottaessa kirkkoon päin). Kirkko on tuhoutunut sodassa. Laskimme kukat kellotapulin rauniolle.

Kanneljärven kirkko oli seuraava pysähdyspaikka. Se oli palanut 1990-luvulla. Seinät olivat pystyssä. Sakastiosa oli katettu ja korjattu. Siinä toimii pieni Kanneljärven luterilainen seurakunta. Hautausmaalle pystytetty suomalaisten vainajien muistomerkki lähiympäristöineen oli aidattu ja hoidettu hyvin. Se oli kaunis osoitus entisten kanneljärveläisten kotiseuturakkaudesta. Kanneljärveltä jatkoimme suoraan Viipuriin, koska tie Kuuterselkään oli suljettu ilmeisesti siltatöiden takia.

Viipuriin saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Pysäköimme kauppatorille ja kävimme ostoksilla kauppahallissa. Erinomainen kuljettajamme Pekka Moilanen esitteli kaupungin nähtävyyksiä kiertoajelulla ja näytti monia kiinnostavia kohteita: Aallon Viipurin kirjaston, kauppaneuvos Lallukan talon, naisten klinikan, tuomiokirkon paikan, ruotsalais-saksalaisen kirkon, vanhan ortodoksisen kirkon, Punaisenlähteen torin, Torkkeli Knuutinpojan patsaan linnaa vastapäätä, joitakin venäläisten rakentamia kohteita, kuten rautatieaseman, Drusba-hotellin ja uuden ortodoksisen kirkon. Lounaan jälkeen lähdimme kohti Suomea ja poikkesimme vielä kaupassa ja Monrepos´n puiston portilla. Rajamuodollisuudet Vaalimaalla sujuivat kummallakin puolella nopeasti, sillä jonoja ei ollut. Passin tarkastus ja tulli toimivat joustavasti.







Matka alkoi Helsingistä Mannerheiminaukiolta (12.6.2008)


Mannerheimin patsaalta lähdimme kohti Mäntsälää (12.6.2008)


Ylitimme rajan Niiralassa (12.6.2008)


Toinen hotelleistamme Sortavalassa oli Hotelli Kaunis (12.6.2008)


Osa matkalaisista asui Hotelli Sortavalassa (12.6.2008)


Päivällisellä Hotelli Kauniissa (12.6.2008)


Suomen ajalta säilyneitä rakennuksia Sortavalassa (12.6.2008)


Suomen ajalta säilyneitä rakennuksia Sortavalassa (12.6.2008)


Aamiaisella Hotelli Sortavalassa (13.6.2008)


Matkalla Valamoon, kuvassa näkyy luostarin pääkirkko (13.6.2008)


Valamon satamarannassa (13.6.2008)


Tutustuimme paikallisen oppaan johdolla Valamon luostariin (13.6.2008)


Perimätiedon mukaan Ruotsin kuningas Magnus Eriksson (k. 1374) on haudattu Valamoon (13.6.2008)


Hylätty Niemelän hovi Lahdenpohjassa (13.6.2008)


Niemelän hovin edessä nautittiin välipala (13.6.2008)


Huuhanmäen yksi kasarmirakennus Lahdenpohjassa (13.6.2008)


Käkisalmi ”omenankukkien kaupunki” on sekä Kaukolan Sihvojen että Valkjärven Sihvojen entinen kotiseutu (13.6.2008)


Maunu Sihvo tuli vuonna 1582 Käkisalmen linnaan puusepäksi (13.6.2008)


Käkisalmen luterilaisen kirkon sankarihaudalla (13.6.2008)


Nuoret matkalaiset Leninin ”seurassa” Käkisalmen torilla (13.6.2008)


Pysähdyimme Sakkolan Kiviniemessä (14.6.2008)


Vuoksi kuohuu Sakkolan Kiviniemen koskessa (14.6.2008)


Ainut säilynyt talo vuosina 1942 - 1944 tehdyistä rakennuksista Valkjärven Sarkolassa (14.6.2008)


Salomon Sihvon talon raunioille johtava tie Valkjärven Sarkolassa (14.6.2008)


Mannerheim-linjan laonnutta juoksuhautaa Sarkolassa, jossa suomalaiset pitivät asemansa talvisodassa 5.12.1939 - 13.2.1940 (14.6.2008)


Välipalakahvit Sarkolassa (14.6.2008)


Kuljettajamme ja Lea-Liisa huolehtivat kahvin keitosta (14.6.2008)


Sarkolan Sihvonmäeltä Punnusjärveä näkyy enää kapea kaistale (14.6.2008)


Valkjärven kirkkomaalla venäläisten haudat peittävät valkjärveläisten haudat (14.6.2008)


Kukkien lasku Valkjärven sankarihaudan muistomerkille (14.6.2008)


Inkerin Lempaalassa syntynyt tulkkimme Ella tyttärineen entisessä kotipitäjässään (14.6.2008)


Iltakävelijät Terijoella pitkällä aallonmurtajalla tähyilemässä Kronstadtia (14.6.2008)


Iltakävelyllä Terijoen hiekkarannalla (14.6.2008)


Raivolan Totti-kissapatsas (15.6.2008)


Edith Södergranin muistomerkki Raivolassa (15.6.2008)


Uudenkirkon hautausmaalla kellotapulin raunioilla (15.6.2008)


Näimme kiertoajelun aikana mm. Viipurin Pyöreän Tornin (15.6.2008)


Kävimme ostoksilla Viipurin kauppahallissa (15.6.2008)


Leipäostoksilla Viipurissa ennen kotimatkaa (15.6.2008)


Kokoonnuimme yhteiskuvaan rajan Suomen puolella (15.6.2008)


























 

 
 Jäsenten sivut